Reiskat on pantu naulaan. Nyt FC
Pippeli vetäytyy hetkeksi sisäänpäin ja odottelee seuraavia
haasteita. Turnauksesta jäi joukkueelle katkeransuolainen fiilis.
Edellisen kauden menestystarina ei
saanut jatkoa Vesannolla ja koko joukkueen peli oli vinossa kuin
Didier Cogban sänky. Mainittu mies löydettiinkin suurimmaksi syyksi
joukkeen heikkoon menestykseen. Italian auringossa paraikaa käryävä
Cocba on syntipukki jonka päälle koko epäonnistumisen voi
vierittää. Heikoista ihmissuhdetaidoistaan huolimatta Didierin
juonikas peliäly ja oikea-aikaiset syötöt sekä hänen tehokas
viimeistelynsä olisivat olleet “elin”tärkeitä tekijöitä
Vesannolla.
Muita huolia joukkueelle aiheutti
pelikirjan täydellinen muuttuminen aivan turnauksen alkumetreillä,
kun lehdistön luoman, ehkä turhankin raivokkaan hypetyksen
saattelemana Vesannolle saapunut Kemi “Toto” loukkaantui jo ennen
ensimmäisen pelin alkuvihellystä. Huippumieskunnossaan “Toto”
olisi ollut vaikuttava ilmestys jo saunan puolella, saati sitten
viheriöllä. Tämänhetkisessä tilassaan pelaaja ei kuitenkaan auta
joukkuetta, kuin korkeintaan tahattoman huumorin keinoin omalla
olemisellaan.
Epäonni jatkui vielä sateen muodossa.
Amiraali, joka yleensä tunnetaan tarkkana peliajoistaan ja
vallitsevista sääoloista, ei saanut peliään pystyyn sateella ja
Kapteeni Kak´ka kärsi liian liukkaan kentän ongelmista. Omien
sanojensa mukaan mies nauttii kuivasta ja hiekkaisesta alustasta.
Michelinin pelistä ei puuttunut nopeutta eikä tahtoa, mutta miestä
seurasi kentällä harvinaisen huono (nais)onni. Oikeastaan ainoat
omalla tasolleen yltäneet olivat Wayne Poopéy ja Sami Kyrpiä.
Poopéy toki imaisi pari palloa sisäänsä liian helposti, mutta
miestä ei vaikeana tunnetakkaan.
Iloisia hetkiäkin koettiin! Make
“lastenhoitaja” aloitti uransa Pippeleissä erittäin kovalla
sykkeellä. Tuo vekkuli setä iski itsensä (liian)nuorten katsojien
sydämiin uskomattomalla hattutempullaan ja pirteillä shortseillaan
heti toisessa pelaamassaan ottelussa. Lastenhoitaja nautti muutenkin
Vesannon letkeästä tunnelmasta. Mies nähtiin usein varsin
vapautuneen oloisena katselemassa pomppulinnaa ja kävelemässä
possujunan ohitse lähes liikuttunut ilme silmissään.
FC Pippelin miehistö säästeli
itseään turhaan kuin hienommankin talon tytär. Vasta viimeisessä
pelissä joukkue näytti todella mitä osasi ja pelasi tyylipuhtaan
tasapelin 2015 reinojen hopeamitallijoukkueen kanssa. Kapteeni Kak´ka
heräili pitkäksi venyneiltä talviuniltaan ja alkoi keskittyä
naispuolisten kannattajien sijasta itse peliin. Komeat harhautukset
poikivat pari onnistunutta maalisyöttöä ja legendaariseksi
jäänneen suoraan aloituspotkusta tehdyn maalin. Michelin sai
selätettyä selässään päivystäneen apinan ja kuljetti palloa
ylös varmasti kuin VR parhaina vuosinaan. Sami Kyrpiän jalat
kävivät miehen kokoonnähden liiankin vikkelästi hänen
ohittaessaan vastustajia niin längeistä, vasemmalta kuin oikealta
ja varmat pelastukset maalilla tarjoili Poopéy kumimiesmäisine
eleineen.
Viimeinen peli jätti lupauksen
tulevasta. Kauniimmasta tuloksesta ja paremmasta maailmasta. Tämän
pippelin päälle on hyvä rakentaa. Ehkä jossain vaiheessa nousemme
taas korkeuksiin ja pystymme parhaimpaamme niillä hetkillä, kun
sitä todella tarvitaan ja kun rakkaimpamme sitä meiltä eniten odottavat. “Miksi me kaadumme? Jotta oppisimme
nousemaan ylös!”
