Sateen uhasta huolimatta, odotti meitä
taas Vesannon loputon aurinko ja kirkas taivas. Kun katsoimme
viheriölle muistimme hopeamitallit ruskettuneessa rinnassamme ja sen
tunteen, joka täytti sydämet vuosiksi ylpeydellä. Jo paljon oli vettä virrannut siltojen ali siitä ajasta, kun olimme seisseet noilla kunnian kentillä. Oli aika luoda
uusia muistoja.
Joukkue oli valmistautunut tulevaan
koitokseen hankkimalla perinteiseen kuopiolaisten palloseurojen
harrastamaan tyyliin vahvistuksia ulkomailta. Egyptin
jalkapalloliigassa الدوري
المصري الممتاز :ssa
huhujen mukaan pelanut Mamu Abdelhamid saikin jo pelaajaesittelyssään
Valkeisenlammella huomiota varsinkin kantasuomalaisilta
naiskannattajilta ja esitti vahvoja näyttöjä FC Pippelin
johtoportaalle. Mamu:n vahvuudet olivat silmiinpistävät kuin Sami
Kyrpiän treenatut pakarat. Mies oli mentaalipuolensa puolesta ja ulkonäöllisesti turvallinen valinta joukkueelle. Mies istui kokoonpanoon kauniisti kuin perhevalokuva työpöydälle.
Kuvassa "Mamu" näyttää miten aito "Jumalan käsi" tehdään
Joukkueenjohto
alkoi jo varhain keväällä 2016 tunnustelemaan mahdollisuuksia
saada paikanpäälle hopeamitallivuoden maalivahti A-J “Sican”,
joka oli sittemmin muuttanut asumaan rantaruotsiin. Vaasan syvälle
lestadiolaisalueelle kadonneen pelaajan etsinnät lopetettiin
kuitenkin tuloksettomina ja kaikki toivo A-J:n saamisesta paikalle
tuntui olevan mennyttä. Aivan viimehetkillä, kun joukkueen
pelipaikat oli jo lyöty lukkoon ja alkukauden valmistavat
harjoitteet aloitettu, otti pelaaja itse yhteyttä ja kertoi olevansa
käytettävissä. Toivo alkoi elää. A-J, toisin kuin "mamu" ei kuulunut perinteisiin "turvallisiin vaihtoehtoihin" kentällä. Kyseessä oli enemmänkin ns. High risk, hight reward tyyppinen pelaaja.
Ongelmia
joukkueelle tuotti enää muutama harmiton seikka. Kapteeni Kak´kan
tukijalka oli pettänyt valitettavin seurauksin seksuaalisten
aktiviteettien aikana ja turvonnut samoihin mittoihin kuin Paul
Cocban alapää. (turvonnut isoksi) myös Cocba itse oli vielä
loukkaantunut henkisesti Ranskan hävittyä EM-kilpailut ja hänen
pelikuntonsa oli pahasti alavireinen. Maalivahtina ja
kärkihyökkääjänä yhtäaikaa toiminut Wayne Poop-ey taas kärsi
vakavasta Skitsofreniasta pelipaikkansa moninaisuudesta johtuen. Myös
puolustuksen sotajumala, Sawon “the mountain” Sami Kyrpiä oli
oudon hiljainen, toki miestä ei saatu kertomaan oliko mikään
vialla.
Onneksi
kauden 2015 lasten ja nuorten sankarilla. Parhaan pelaajan palkinnon
kuin yllättäen puskista ja yön hämyssä pokanneella
herrasmiehellä ja hienostuneella varkaalla, Markku
“lastenhoitajalla” ei kuitenkaan ollut päässään eikä
jaloissaan ongelmia. Joukkue oli siis valmis koittoon.
Cocba johtaa hyökkäystä kohti vihollisen linjoja
Kapteenin pelit päättyivät todelliseen dystopiaan.
FC
Pippeli oli asetettu ahtaaseen koloon. Kuolemanlohkosta naarattiin
ensin yksi piste vielä väsyneellä jalalla ja alkuihmetysten
jälkeen olikin edessä jo toinen ottelu, jonka joukkue hoiti
mallikkaasti kotiin Wayne Poop-eyn ja ja Lastenhoitajan lähes
leikitellessä vastustajan puolustuksen kanssa. Lastenhoitaja
vertasikin ottelua karkin viemiseen lapselta. Peli-intoa heikensi
ainoastaan tikittävän aikapommin, Kapteeni Kak´kan jalan
lopullinen laukeaminen vastustajan maalivahdin liukutaklauksen
seurauksena. Toiseen päivään lähdettiin voittamattona. Oma maali
oli kiinni tiukasti kuin Fc Jumalattarien jalat.
Lastenhoitaja hymyilee kuin juuri tikkarin saanut lapsi
Poop-ey ja Cocba naulaavat sisään
Lauantai
aamuna kaikki oli toisin. Valmistautumattomana taistoon noussut
pippeli unohti suojauksen lähes tyystin ja laukaisi osumansa maalin
kattoon ja kylkiin. Mikään ei tuntunut menevän sisään ja
sijoituspeli kutsui turnauksen ainoan häviön vuoksi. 2-1 tilanne
olisi saatu varmasti kairattua voitoksi ja ristiriitaiset tunteet
sävyttivät aamun harmauden painollaan.
Win
the right games! Viimeinen peli. Ykkös areena. Katsojien kasvava
meri ja yleisön pauhu. Paikalla Vesannon kerma ja rahvas. Pippeli
oli tullut voittaakseen. Mielettömän henkisen latautumisen
läpikäynnyt joukkue asteli taisteluun ylväästi ja otti sen mitä
näiltä nurmilta kuului ottaa. Lopullisen ratkaisun arkkitehtinä
toiminut A-J Sican niitti likoon vastustajan seitsemässä minuutissa
viidellä maalillaan ja loppulukemat kaunisteltiin näytöstyyliin.
Kentän laidalla kaatui porukkaa ihmetyksestä kuin
helluntaikokouksessa ja taivaalla nähtiin ennusmerkkejä tulevista
kunnian vuosista. Siitä voitosta puhutaan yhä Vesannon kujilla ja
taksitolpilla.
Cocba katse palloissa
Lastenhoitajan tykki puhuu kuin pikkupojan vesipyssy
Kentällä syntyi maali
Sicanin show
Tästä
on hyvä jatkaa tuleviin aikoihin. Pää ylös ja katse horisonttiin. Älä koskaan katso taaksesi liian kauas, ei siellä ole mitään mistä enää kiinni saisit. Kiitos Vesanto, ensivuonna nähdään.
